Paatsjoki-Inari-alueen kolmikantayhteistyön historia lyhyesti

Paatsjokeen kuuluvan Höyhenjärven Norjan puoleista osaa esitettiin luonnonsuojelualueeksi ensimmäisen kerran vuonna 1978 alueen suurten luontoarvojen vuoksi. Ajatus yhteisestä norjalais-venäläisestä luonnonsuojelualueesta heräsi vuonna 1989, kun Venäjä ja Norja allekirjoittivat ensimmäisen kahdenkeskisen ympäristöasioita koskevan sopimuksensa. Asiasta keskusteltiin Finnmarkin lääninhallituksen ja Murmanskin ympäristöviranomaisten välisessä kokouksessa. Myöhemmin molempien maiden korkeammat viranomaistahot antoivat hyväksyntänsä konkreettisen ehdotuksen laatimiseksi. Vuonna 1990 alueella tehdyn ensimmäisen norjalais-venäläisen katselmuksen jälkeen venäläiset asiantuntijat ehdottivat, että myös Paatsjoen itäpuolella sijaitseva laaja mäntymetsäalue tulisi ottaa mukaan suojelualueeseen. Suojelualue kattaakin Venäjän puolella huomattavasti Höyhenjärveä suuremman alueen. Ensimmäistä yhteistä tarkastusta seurasi lukuisia norjalais-venäläisiä rekisteröintejä ja kokouksia.

Norjan ja Venäjän vuonna 1990 solmimassa aiesopimuksessa raja-alueiden luonnonsuojelua tarkasteltiin laajemmasta näkökulmasta. Tällöin myös Suomea pidettiin luonnollisena kumppanina.

Vuonna 1991 Venäjän, Norjan ja Suomen ympäristöviranomaiset tapasivat ensin Kirkkoniemessä ja sitten Nikkelissä (Kolosjoella). Kokouksessa sovittiin, että maat tekevät paikallisen tason yhteistyötä Paatsjoen-Inarin alueen luonnonsuojelua ja luonnonhoitoa koskevissa asioissa. Lisäksi osapuolten tavoitteena oli luoda yhteinen, laaja suojelualue. Samana vuonna Suomeen perustettiin erämaalain nojalla Vätsärin erämaa-alue. Vuodesta 1991 vuosittain on pidetty kolmenkeskisiä kokouksia, joissa Finnmarkin lääninhallitus, Metsähallituksen Lapin luontopalvelut ja Pasvik Zapovednikin hallinto käsittelevät Paatsjoki-Inari-alueen hoitoa ja käyttöä sekä luonnonsuojeluun liittyviä kysymyksiä.

Paatsjoen luonnonsuojelualue (Pasvik Zapovednik) perustettiin virallisesti Venäjän hallituksen 16.7.1992 antamalla päätöksellä, kun taas Norjan puoleinen osa Paatsjoen luonnonsuojelualueesta perustettiin kuninkaallisella päätöksellä 15.10.1993. Alueiden erottamiseksi Venäjän puoleista osaa kutsutaan yleisesti nimellä Pasvik Zapovednik ja Norjan puoleista osaa nimellä Paatsjoen luonnonpuisto (Pasvik Nature Reserve). Vuonna 1996 luonnonsuojelualueen Norjan puoleinen osa sai kansainvälistä suojeluarvoa, kun alue sai Ramsar-alueen statuksen monipuolisen vesilinnustonsa ansiosta. Myös puiston Venäjän puoleista osaa on ehdotettu Ramsar-kohteeksi.

Vuonna 1999 kolmenkeskiseen yhteistyöhön otettiin pysyvästi mukaan myös Inarin, Etelä-Varangin ja Petsamon kunnat. Yhteistyön maantieteellinen kattavuus määrittyy näiden kuntien rajojen mukaan. Vuoden 2002 kolmenkeskisessä tapaamisessa päätettiin tukea yhteisen kolmenkeskisen luonnonsuojelualueen perustamista Paatsjoen-Inarin alueelle. Luonnonsuojelualueen voisi perustaa yhdistämällä lähekkäisiä alueella jo sijaitsevia luonnonsuojelualueita. Asian eteenpäin viemiseksi nimitettiin työryhmä. Vuonna 2003 Ylä-Paatsjoen kansallispuistoa laajennettiin. Samalla perustettiin Ylä-Paatsjoen maisemansuojelualue. Lopulta suojelun piirissä oli yhtenäinen Suomesta Norjan kautta Venäjälle ulottuva alue.

Maaliskuussa 2006 alueella alkoi yhteistyökumppaneiden koordinoima EU-rahoitteinen hanke (Interreg IIIA Pohjoinen, Kolarctic naapuruusohjelma) Inari-Pasvik-alueen luonnonsuojelun ja kestävän luontomatkailun edistäminen. Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa kolmikantauhteistyön luomaa perustaa. Hankkeen aikana alueella kehitettiin luontomatkailun rakenteita sekä edistettiin viranomaisten, luontomatkailutoimijoiden ja muiden sidosryhmien verkostoitumista. Luonnon monimuotoisuuden seurannassa testattiin kohdelajien monitorointiin soveltuvia harmonisoituja menetelmiä. Lisäksi hankkeen aikana tuotettiin informaatiomateriaalia alueesta. Yhteistyön vankka perusta mahdollistaa rajat ylittävän yhteistyön serifikaatin hakemisen Paatsjoki- Inari-yhteistyölle. Yhteistyökumppanit ovat ilmaisseet kiinnostuksensa kansainvälisen Europarc-järjestön sertifikaatin hakemiseen, joka tarjoaa työkaluja yhteistyön kehittämiseksi edelleen. Hanke päättyi tammikuussa 2007.