Niukkalajinen mäntymetsä

Paatsjokea ympäröivässä laajassa mäntymetsässä muut puulajit ovat harvalukuisempia. Lehtipuista koivu on yleisin, mutta kasvaa alueella myös raitaa, haapaa ja pihlajaa. Tuomenkin voi löytää rehevästä jokivarresta. Aluskasvillisuus on mäntymetsässä tyypillisesti harvaa varvikkoa. Lajisto on varsin niukkaa, mihin vaikuttavat pohjoinen sijainti ja maaperän köyhyys. Erikoisin erämaassa viihtyvä kasvi lienee ultraemäksisillä kalliolla kasvava viherraunioinen, jolle ominaisia kasvupaikkoja on varsin harvassa, Vätsäristäkin niitä on löydetty vain yksi.

Meren läheisyys vaikuttaa kasvillisuuteen erityisesti alueen koillisosassa, missä talvet ovat lauhempia ja vähälumisempia. Ruohokanukkaa esiintyy alueella runsaasti ja myös metsäimarre ja sammalet ovat runsaslukuisia. Varsinaisia tunturilajeja alueella esiintyy vain vähän. Vätsärin ylängöllä kasvaa kuitenkin tavallisia tunturien kasveja, kuten sielikkö, tunturilieko ja kurjenkanerva.

Kasvillisuuden raja-alue

Sijainti eri kasvillisuusvyöhykkeiden rajakohdassa näkyy itäisinä ja eteläisinä vaikutteina. Muualla Suomessa ja Venäjällä varsin yleisiä lajeja tavataan Paatsjokilaaksossa harvakseltaan. Esimerkiksi rauduskoivu ja mesimarja ovat Paatsjoen ympäristössä vähälukuisempia. Itäistä lajistoa edustavat esimerkiksi alueen eteläosassa paikoitellen esiintyvä kuusi ja ruostevilla, jotka muualla Norjassa ovat harvinaisempia.

Kosteikkojen erikoisuudet

Paatsjoen läheisellä kosteikkoalueella kasvaa useita sarakasveja, kuten lapinsara ja velttosara. Kämmekät ovat kosteikkoalueille tyypillisiä kasvilajeja. Tavallisimmat soiden ja puronvarsien kämmekät ovat maariankämmekkä ja yövilkka. Purojen varsilla viihtyvät myös esimerkiksi rätvänä, siniheinä ja lukuisat sarat. Suuria mättäitä muodostava tupassara viihtyy myös esimerkiksi Inarijärven säännöstellyillä rannoilla.

Niukka niittykasvillisuus

Erämaa-alueilla suorat ihmisvaikutukset ovat olleet vähäisiä. Kuitenkin myös ihmisen luomia elinympäristöjä esiintyy paikoittain. Vanhojen asumusten pihakentillä kasvaa metsäisestä ympäristöstä poikkeavaa niittykasvillisuutta. Punanata ja nurmilauha ovat niittyjen tavallisimpia heiniä. Siankärsämö ja kultapiisku ovat yleisiä. Muualla Lapissa kullero on yleisempi kuin Paatsjoella. Syyksi kulleron harvalukuisuuteen arvellaan lyhyttä jääkauden jälkeistä levittäytymisaikaa.