Pohjoisen ankarat elinolosuhteet

Euroopan pohjoisosissa olosuhteet ovat kovat niin kasveille kuin eläimillekin. Kesä on lyhyt ja lumipeite pysyy maassa kuukausia. Kesän lämpimimmän ja talven kylmimmän kuukauden välinen lämpötilaero on keskimäärin 28 astetta. Paahteisilla rinteillä maanpinta saattaa lämmetä yli 40 asteen, kun taas talven paukkupakkasilla maan lämpötila saattaa laskea alle -40 asteeseen. Paatsjoella vuotuinen sadanta on keskimäärin 200-500 mm. Arviolta puolet sateesta saadaan kasvukauden aikana. Harvat eliölajit kestävät alueen suuret lämpötilanvaihtelut ja kuivuuden aiheuttama stressin.

Lapissa kaikki kukkii nopeasti

Kasvukausi on lyhyt ja kestää vain noin 110-120 vuorokautta. Kesän lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin päivälämpötila nousee usein yli hellerajan. Päivä on pitkä, ja aurinko pysyttelee taivaalla jopa kahden kuukauden ajan laskematta lainkaan. Pohjoisen jokilaakson ja erämaiden kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet lyhyeen kesään. Päiväneutraaleille kasveille päivän pituudella ei ole merkitystä, pitkän päivän kasvit puolestaan viihtyvät juuri pohjoisilla alueilla ja saattavat jopa yhteyttää läpi yön.

Eläintenkin on käytettävä lyhyt kesä hyödykseen ja kerättävä ravintovarastoja pitkän talven varalle. Karhujen ohella muutkin eläimet tarvitsevat kesällä keräämänsä energiaa talvesta selviämiseen. Kesäravinnon merkitys esimerkiksi porojen selviytymiseen talvesta on huomattava.

Lyhenevät päivät ja viileät yöt

Loppukesää kohden lyhenevät päivät ovat merkki talven lähestymisestä. Kasvit valmistautuvat talveen siirtämällä kesän aikana tuottamansa yhdisteet säilöön tulevaa kevättä varten. Lehtivihreän pilkkoutuminen saa ruskan värit esiin.

Huomattava osa linnuista pakenee talvea muuttamalla etelään, osa jää odottelemaan lumien tuloa. Monet eläimet eivät pysty pakenemaan talvea, vaan niiden on varauduttava siihen muulla tavoin. Tiaiset keräävät syksyllä rasvavarastoja, riekko ja metsäjänis vaihtavat ylleen talvipuvun.

Elämää hangella

Sydäntalven kaamoksessa aurinko ei näyttäydy lähes kahteen kuukauteen, ja lämpötila saattaa laskea kylmimpään aikaan tammikuussa jopa alle -40 asteen. Ilman paksua talviturkkia ja lämmintä talvipesää eivät nisäkkäät selviytyisi yli kylmimmän jakson. Ihonalainen rasvakudos lämmittää, ja lisäenergiaa monet eläimet, kuten kuukkeli ja tietysti oravat, saavat piilottamistaan ruokavarastoista.

Kevättalvella aurinko valaisee lumisen maan, ja elämä vilkastuu. Hangella voi nähdä pieniä lumihyönteisiä, kuten lumivaaksiaisen tai talvisääsken. Ruostesiiven koteloitumispaikkaa etsivä karvainen toukka saattaa hämmästyttää keväistä hiihtoretkeilijää.

Matkalaiset palaavat

Lumipeite sulaa vähitellen toukokuussa, mutta lumisia viipymiä näkyy vielä pitkälle kevääseen ja routa sulaa usein vasta kesäkuussa. Kasvit alkavat kasvaa nopeasti vapauduttuaan pimeän lumipeitteen alta. Kesän tulo näkyy myös eläinten käyttäytymisessä. Kosintamenot alkavat jo alkukeväällä, kun pöllöt alkavat huhuilla ja metsot alkavat soitimensa. Eteläisten paluumuuttajien saapuminen moninkertaistaa lintujen määrän talvisesta. Ylivoimaisesti pisin muuttomatka on talvensa Antarktiksella viettävällä lapintiiralla.