Kulkuväylä halki erämaan

Paatsjoki muodostaa valuma-alueineen valtaisan vesistöalueen. Suurin osa Vätsärin erämaa-alueen vesistä laskee Inarijärveen ja päätyy lopulta Paatsjoen kautta Jäämereen. Matkaa Inarijärveen laskevan Ivalojoen latvoilta Norjan Bøksfjordiin kertyy jopa 380 kilometriä. Joki on ollut laakson asukkaille tärkeä elämän lähde. Kalastus ja vesilintujen pyynti ovat olleet tärkeitä elinkeinoja, ja rantaniityiltä on niitetty eläimille heinää talveksi. Joki toimi aikoinaan myös kulkuväylänä Barentsinmerelle. 1920-luvun tukkisavotoissa kaadetut puut uitettiin jokea pitkin Elvenesin ja Jakobsnesin sahoille.

Uistimet, verkot ja troolit käytössä

Kalastusta harjoitetaan niin virkistysmielessä kuin ammattimaisestikin. Inarijärven tärkein saalislaji on nykyisin siika, vaikka muikkuakin pyydetään yhä paljon. Aikoinaan Inarijärveen vahingossa kotiutunut muikku runsastui niin, että sitä pyydettiin trooleilla. Troolaus kävi sittemmin kannattamattomaksi. Siikaa kalastetaan paljon myös Paatsjoella, mutta myös haukia ja ahvenia nousee joesta runsaasti. Taimen on pienten jokien ja purojen arvostettu saalis.

Katoavat rantaniityt

Kolosjoelle perustettu nikkelisulatto tarvitsi runsaasti energiaa, minkä vuoksi Jäniskoski valjastettiin jo 1942. Tämän ensimmäisen vesivoimalan saksalaiset räjäyttivät vetäytyessään Petsamosta 1944. Sotien jälkeen vesistöä alettiin rakentaa uudelleen ja sittemmin kaikkiaan seitsemän voimalaa on noussut Paatsjoelle.

Säännöstely on aiheuttanut runsaasti muutoksia ympäristössä. Virtaus on vähäisempää, minkä vuoksi matalikkoja uhkaa umpeenkasvu. Kevättulvia ei enää esiinny, ja rantojen niityt ovat vaarantuneet patoamisen ja maansiirtojen seurauksena. Rantaniittyjen hävitessä myös niille tyypilliset kasvilajit, kuten laaksoarho, harvinaistuvat alueella.

Säännöstely muutti Inarijärven vedenpinnan vaihtelun luontaisen rytmin. Vesi nostetaan nyt korkeimmilleen syksyllä ja sen pintaa lasketaan talven aikana niin, että vedenpinta on alimmillaan jäiden alkaessa sulaa. Veden laskun myötä pohjaan kiinni painuneet jäät ovat tuhonneet matalikkojen pohjakasvillisuutta ja -eläimistöä, haitaten mm. syksyllä kutevien kalojen lisääntymistä. Säännöstely nosti ylintä vedenkorkeutta noin puolella metrillä.

Muutoksia eläinlajistossa

Säännöstely on vaikuttanut eläinlajistoon monin tavoin. Voimalaitokset estävät kalojen liikkumista, mikä on aiheuttanut paikallisten populaatioiden muodostumisen laitosten välisiin osiin. Muutokset virtausolosuhteissa ovat muokanneet kalalajistoa. Voimakkaasti virtaavassa vedessä viihtyvät taimen ja harjus ovat kärsineet muutoksesta, kun taas hauki, ahven ja siika ovat siitä hyötyneet. Inarijärven kaloihin säännöstely vaikutti niin voimakkaasti, että uusia istutuksia päätettiin tehdä, ja järvi sai uusia kalalajeja, kun järvilohi, harmaanieriä, planktonsiika ja muikku kotiutuivat sinne.

Muutokset ovat vaikuttaneet muihinkin eläinlajeihin. Saukkoa ei ole Paatsjoella tavattu vuosiin. Paatsjoki ja sitä ympäröivät kosteikot muodostavat yhä keskeisen pesimäalueen useille lintulajeille, mutta ympäristön muutokset heijastuvat myös lintulajistoon. Esimerkiksi koskikaraa näkee alueella enää harvoin. Inarijärven säännöstely on oletettavasti vaikeuttanut esimerkiksi kuikan pesintää, sillä veden noustessa loppukesällä pesät jäävät veden peittoon.