Vanha luonnonuskonto

Saamelainen uskonto oli kokonaisvaltainen elämäntapa, joka oli tiukasti sidoksissa ympäröivään luontoon ja kulttuuriin. Luonto oli täynnä henkiä ja pyhiä paikkoja, kuten lähteitä, tuntureita ja kiviä. Luonnonvoimia palvottiin - aurinkoa, ukkosta, tuulta ja vettä. Esimerkiksi inarinsaamelaisilla kaikista jumalista voimallisin oli ukkosenjumala Ukko (Äijjih). Ukon vaimo Akka oli hedelmällisyyden jumala, elämän antaja, joka edusti luonnon feminiinistä puolta.

Myös seitoja palvottiin. Seita oli yleensä ympäröivästä maisemasta erottuva kivi tai kivenlohkare. Joskus seidan muodostavat kivet oli aseteltu ihmishahmon muotoiseksi, toisinaan seita oli tehty puusta. Nämä vaativat jumalat olivat yleensä kala- tai poroseitoja, ja niitä palvottiin saalisonnen takaamiseksi.

Saamelaisessa yhteisössä noidalla tai samaanilla oli merkittävä asema, ja yleensä noidat omasivat yliluonnollisia voimia. Kriisitilanteissa noidat ottivat yhteyttä tuon puoleiseen maailmaan ja luonnonhenkiin. He huolehtivat myös yhteisön päivittäisen elämän tasapainosta, ennustivat tulevaa, paransivat sairaita ja varmistivat saalisonnen.

Vanhimmat kirjalliset asiakirjat, jotka kuvaavat vanhaa saamelaista uskontoa, ovat ruotsalaisten lähetyssaarnaajien kirjoittamia. Vanhan uskonnon harjoittaminen loppui vähitellen käännytystyön edetessä Lapissa 1500-luvulta lähtien, jolloin samaanirummut tuhottiin ja vanhoja pyhiä paikkoja lakattiin palvomasta.

Vallan vertauskuvat

Kirkot olivat vallan näkyviä symboleja. Norja aloitti kirkkojen rakentamisen länsirannikollaan jo 1300-luvulla, ja pohjoisen ensimmäinen katolinen kirkko rakennettiin Vesisaareen vuonna 1307. Tanska-Norja rakennutti 1500-luvun alkuun mennessä kuusi kirkkoa Itä-Ruijaan. Venäjä vastasi tähän läntisen kirkon ekspansioon rakentamalla ortodoksikirkkoja ja -luostareita Kuolaan, Näätämöön, Paatsjoelle ja Petsamoon.

Läntisen Ruotsi-Suomen Lapin varsinainen käännytystyö alkoi 1500-luvulla, kun ruotsalaiset lähetyssaarnaajat tekivät matkojaan saamelaisten talvikyliin. Jo 1600-luvun alkuun mennessä melkein kaikki alueen saamelaiset oli kastettu kristinuskoon, ja ensimmäinen kirkko rakennettiin Inariin vuonna 1648. Kasteesta ja kristillisestä nimestä huolimatta monet saamelaiset harjoittivat vanhaa luonnonuskontoaan uuden uskonnon rinnalla vielä parin vuosisadan ajan.

Kahden uskonnon rinnakkaiseloa

Suomessa ja Norjassa on luterilainen valtionkirkko. Suomessa ortodoksinen kirkko on tunnustettu myös toiseksi valtionkirkoksi. Suurin osa kolttasaamelaisista tunnustaa ortodoksista uskontoa. Ortodoksisen kirkon henkinen keskus oli vuoden 1917 Venäjän vallankumoukseen saakka Petsamon luostari. Sen lakkauttamisen jälkeen rakennettiin Norjaan, Näätämön Munkkijoen varteen, Pyhän Gregoriuksen tsasouna, jonka vanha hautausmaa sijaitsee yhä Svanvikissa. Pohjois-Suomessa ortodoksikirkkoja ja -rukoushuoneita rakennettiin 1900-luvulla. Sekä Nellimissä että Sevettijärvellä on kaunis ortodoksikirkko hautuumaineen.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Venäjän ortodoksinen kirkko lakkautettiin. Kirkkoja tuhottiin järjestelmällisesti tai niiden käyttötarkoitus muutettiin. Vasta 1980-luvulta lähtien Venäjän ortodoksikirkko on saanut toimia vapaammin ja se onkin kerännyt viime vuosina runsaasti jäseniä.