Metalliesineet ilmestyvät pohjoiseen löytöaineistoon

Pohjoisen varhaismetallikausi alkoi noin 2000 eKr. ja jatkui 300-luvulle jKr.. Ajanjakso kattaa Fennoskandian pronssikauden ja varhaisen rautakauden. Pyyntiyhteisöt olivat entistä tiiviimmin yhteydessä toisiinsa, mikä voidaan päätellä siitä, että useat esinetyypit levisivät samoihin aikoihin hyvin laajalle alueelle. Arkeologisesta materiaalista voidaan myös päätellä, että rannikon ja sisämaan yhteisöjen väliset erot vähenivät. Keramiikan tekotaito levisi varhaismetallikaudella laajalle alueelle, ja saviastioiden koristelussa oli enemmän paikallisia eroja kuin kivikaudella. Etelästä levisi myös uusi innovaatio, asbestikuitujen käyttö asioiden sekoiteaineena.

Varhaismetallikaudella suurin osa työkaluista tehtiin kauden nimestä huolimatta kivestä tai orgaanisesta aineesta. Piistä, kvartsista tai kvartsiitista tehdyt leveäkantaiset nuolenkärjet olivat aikakaudelle tyypillisiä. On mahdollista, että uuden nuolenkärkityypin mukana pohjoiseen levisi myös uusi jousityyppi, mutta sitä ei voi tieteellisesti todistaa, koska jouseen käytetty orgaaninen aines ei säily kauaa happamassa maaperässä.

Pronssiset rengaskorut ja kirveet

Pohjoisesta on tehty vain muutamia pronssiesinelöytöjä. Useimmat pronssiesineet on valmistettu muualla kuin Inari-Paatsjoen alueella, ja esineet ovat kulkeutuneet alueelle pääasiassa vaihtokaupan välityksellä. Varhaisimpia Paatsjoen-Inarin alueen metallilöytöjä on Norjan Nessebyn Karlebotnin asuinpaikalta löytynyt pronssinen/kuparinen tikari tai keihäänkärki. Paatsjoen suulta on myös löydetty samankaltaisten kärkien vuolukivisiä valinmuotteja.

Niin sanottujen pronssisten putkikirveiden levinneisyys pohjoisessa kuvastaa alueen voimakkaita kontakteja Itä-Eurooppaan 900-600 eKr. Kontakteista Keski-Ruotsiin kertovat alueelta löydetyt pronssiset rannerenkaat ja kierretyt kaularenkaat. Paatsjoen-Inarin alueelta on löytynyt kaksi kätköä, jotka ajoittuvat juuri kyseiselle periodille. Inarin Lusmasaaren pronssikätkölöydössä oli 4 kaularengasta, 3 rannerengasta, pronssilevyn pala ja itäisen tyypin putkikirves. Grense Jakobselvin kätkössä oli yksi pronssinen terä, mahdollisesti partaveitsi, mutta esine on sittemmin kadonnut. Molemmat kätkölöydöt sijaitsivat kauppareitillä, joka johti Pohjanlahdelta Kemi- ja Kitisjokia pitkin Inarijärvelle ja sieltä edelleen Jäämeren rantaan saakka.

Raudanvalmistus opitaan

Pohjois-Fennoskandian yhteisöt tutustuivat rautaan jo 600-luvulla eKr., mutta Inarijärveltä tai Paatsjokilaaksosta ei ole niin varhaiselta ajalta toistaiseksi löytynyt yhtään rautaesinettä. Samaan aikaan laajalle alueelle Ruijasta ja Kuolan niemimaalta aina Ruotsin Jämtlantiin saakka levisi uusi keramiikkatyyppi, ns. Kjelmøyn keramiikka. Se sai nimensä Norjan Etelä-Varangin asuinpaikan, Kjelmøyn, mukaan. Asbestia käytettiin yhä keramiikan sekoiteaineena. Varangilla sekoitteena oli myös vaihtoehtoisesti simpukankuoria. Kjelmøyn keramiikkaa valmistettiin myös uudella tekniikalla, sillä savi levitettiin puisen muotin päälle.

Suomen pohjoisimmat sulatot Kemijärvellä ja Rovaniemellä valmistivat varhaismetallikauden lopulla yksinkertaisia, kaarevia veitsiä. Samanlaisia veitsiä on löytynyt myös edellä mainitulta Kjelmøyn asuinpaikalta Norjasta, mutta esineet on tehty sarvesta. Kjelmøyn asuinpaikka on merkittävä, koska sen kulttuurikerroksissa on säilynyt useita luu- ja sarviesineitä, kuten kirveitä ja kaapimia. Varhaismetallikausi päättyy pohjoisessa yllättäen noin 300 jKr., jolloin asuinpaikkojen löytömateriaalista katoavat keramiikka ja rautaesineet.