Merkittäviä vuosilukuja Pohjoiskalotin historiassa

Mongolit valloittivat Bolgarin alueen Etelä-Venäjällä. Se aiheutti pohjoisen, ns. Bjarmian kauppareittiverkoston hajoamisen ja väestövaelluksen kohti pohjoista.

Kuola mainittiin ensimmäisen kerran asiakirjalähteissä satama- ja kauppapaikkana.

Ruotsin kuningas Maunu III eli Maunu Ladonlukko myönsi pirkkalaisille oikeuden verottaa saamelaisia.

Norja liittyi Hansa-liittoon.

Perimätiedon mukaan Vallittu Karjalainen valloitti Kuolan alueen Varankivuonolle saakka, ja alueelle muodostui samalla Suomen ja Norjan välinen raja.

Vesisaaren kirkko ja linnoitus rakennettiin Norjaan.

Norjan kuningas Haakon V Magnuksenpoika (1280-1319) määräsi Norjan vuonojen saamelaiset kääntymään kristinuskoon ja maksamaan veroja.

Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa Venäjän ja Ruotsin valtioiden uusi raja jakoi Suomen kahtia.

Ruijan rauhansopimus Norjan ja Novgorodin välillä lopetti ryöstöretket Kuolan niemimaalla. Samalla määritettiin Ruijan verotusalueen rajat.

Ruotsi-Suomen Lappi jaettiin Uppsalan ja Turun hiippakunnan kesken.

Etelä-Norja menetti suurimman osan asukkaistaan mustansurman levitessä vuosina 1349-51.

Norja muodosti Tanskan ja Ruotsin kanssa Kalmarin unionin, joka päättyi vuonna 1523 Ruotsin irrottautuessa unionista.

Rauhansopimuksia solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä.

Moskova kukisti Novgorodin ja tämän vuoksi lapinkylät Enontekiön Peltojärvelle saakka määrättiin maksamaan veronsa Moskovalle.

Axel Magnuksen mukaan Petsamossa oli jo vuonna 1475 Tusan-nimisen henkilön perustama Petsamon luostari, joka tuhottiin pian perustamisensa jälkeen. Keskiaikaisissa asiakirjoissa ei kuitenkaan ole merkintää luostarista.

Venäjän Lappia koskeva verouudistus laajensi Moskovan veronkantoaluetta.

Tsaari määräsi, että Kuolan niemimaan kauppamiehillä tai munkeilla ei ole oikeutta vaatia saamelaisilta porokyydityksiä.

Tsaari Vasili Ivanovits lähetti Kuolan alueen saamelaisille kirjeen, jossa hän antoi heille erityisoikeuden Kuolan rannikkoon Paatsjoelta Umbaan saakka. Vain Inarin alueen asukkaille jäi oikeus kalastaa Näätämön rannikolla.

Kustaa I, joka myöhemmin tunnettiin Kustaa Vaasana, kehotti luostareita perustamaan kouluja saamelaislapsille.

Kirkon reformaatio alkoi Ruotsi-Suomessa Kustaa Vaasan johdolla.

Saamelaisten käännyttämiseksi ortodoksiseen uskoon perustettiin Kantalahteen ortodoksinen lähetystyön keskuspaikka.

Tanska-Norja unioni muodostettiin.

Norjan kirkon reformaatio alkoi Kristian III:n johdolla.

Ivan IV Vasiljevits, joka tunnettiin paremmin nimellä Iivana IV Julma, kruunattiin virallisesti Venäjän ensimmäiseksi tsaariksi.

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa "otti Tornion Lapin suojelukseensa". Tornion Lappi käsitti Kautokeinon, Lappojavrin, Avjavarren, Tenon ja Inarin lapinkylät. Näin Ruotsin verotusalue ulottui Inariin saakka.

Asiakirjalähteitten perusteella Pyhä Trifon perusti vuonna 1556 Petsamon luostarin, josta tuli Lapin merkittävin luostari. Se tuhoutui vuonna 1589 pohjalaisten talonpoikien kostoretkellä, jota johti Juho Vesainen.

Alankomaalaiset kauppamiehet etsivät Koillisväylää ja perustivat samalla kauppa-asemia Petsamoon, Litsaan, Kuolaan ja Arkangeliin.

Ponoin (Pyennen) luostari perustettiin.

Tuhotun Petsamon luostarin tilalle perustettiin Kuolaan uusi luostari, joka tuhoutui tulipalossa jo vuonna 1619.

Täyssinän rauhansopimus Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä allekirjoitettiin. Tämä sopimus lopetti samalla pitkän vihan aikakauden, joka tunnetaan myös rappasotien nimellä.

Ruotsin kuningas Sigismund ja Venäjän tsaari Feodor Ivanovits sopivat, että Venäjän kansalaisten, jotka asuivat Ruotsissa, Kemin Lapissa, täytyy muuttaa Venäjän Lapin alueelle.

Ruotsin Kaarle IX otti Kemin Lapin suojelukseensa vuonna 1602, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että aluetta alkoi Venäjän sijasta verottaa Ruotsi. Vuonna 1607 Kaarle IX julisti itsensä Pohjoisen Lappien kuninkaaksi ja alkoi kerätä veroja myös Norjasta Tromssan eteläpuolelta.

Viipurin sopimuksessa Venäjän ja Ruotsin välillä Ruotsi lupasi auttaa Venäjää sodassa Puolaa vastaan. Vastapalveluksena tsaari Vasili Shuiski lupasi Käkisalmen ja Lapin Ruotsille.

Puola kukisti venäläis-ruotsalaisen armeijan. Valtaan noussut uusi tsaari Mikael Romanov perui kaikki alueluovutukset, jotka Ruotsi oli edellisenä vuonna saanut.

Kalmarin sota alkoi Tanskan ja Ruotsin välillä. Knäredin rauhansopimuksessa voittoisa Tanska takasi norjalaisille hallitsevan aseman Ruotsin Lapin kauppareittiin liittämällä koko Lapin alueen Norjaan.

Stolbovan rauhassa Venäjä palautti Käkisalmen läänin, Inkerinmaan ja Lapin lapinkylät Ruotsille.

Kolmikymmenvuotissota alkaa Euroopassa, Tanska-Norja osallistui sotaan vuosina 1625-1630.

Kuolan kaupunkiin perustettiin uusi luostari nimeltään Uusi Petsamo. Munkkien ahneuden ja häikäilemättömyyden vuoksi Pietari Suuri otti haltuunsa luostarien omaisuudet ja määräsi ne luovutettaviksi kolttasaamelaisille vuonna 1697. Katariina III sulki luostarin vuonna 1764 munkkien paheellisen elämänmenon takia.

Ruotsi-Suomen ja Venäjän itäraja määriteltiin. Rajalinja oli voimassa vuoteen 1940 saakka. Ainoa muutos rajalinjaan tehtiin vuonna 1920, kun Petsamon alue liitettiin Suomeen.

Inarin ensimmäinen kirkko rakennettiin Inarin vanhan kylän paikalle Pielpajärvelle.

Suuri Pohjan sota käytiin Venäjän, Tanska-Norjan ja saksien liittoutuman sekä ottomaanien kesken. Ruotsi tuki sodassa ottomaaneja. Sota loppui Nystadin ja Tukholman rauhansopimuksiin, joiden perusteella Venäjä sai haltuunsa Baltianmeren herruuden sekä valta-aseman Euroopan politiikassa. Pietari Suuri muutti Venäjän tsaarikunnan Venäjän imperiumiksi.

Norjan ja Ruotsin välinen raja määriteltiin lopullisesti Strömstadin rauhansopimuksessa. Norja sai Kautokeinon, Kaarasjoen ja Utsjoen pohjoispuolella sijaitsevat alueet. Ruotsi-Suomi menetti samalla kauppa- ja kalastusasemansa Jäämeren rannalla. Rajasopimukseen tehtiin myös lisäpöytäkirja (Lappecodicill), joka turvasi saamelaisten poronhoitajien oikeudet kuljettaa porotokkiaan rajojen yli.

Haminan rauhassa Venäjän tsaari pakotti Ruotsin luopumaan Suomesta, ja Suomesta tuli Venäjän suurruhtinaskunta. Samassa sopimuksessa Näätämön, Paatsjoen ja Petsamon alueet määrättiin Venäjän ja Ruotsin yhteisalueiksi.

Norja erosi Tanskasta ja muodosti unionin Ruotsin kanssa. Norja sai oman perustuslain Eidsvollissa 17. toukokuuta. Etelä-Varangin alue nimettiin Norjan ja Venäjän yhteisalueeksi.

Ruotsi-Norja ja Venäjä jakoivat viimeiset yhteiset verotusalueensa. Inarijärven alue katsottiin Suomeen kuuluvaksi, ja Etelä-Varanki liitettiin Ruotsi-Norjaan. Uusi raja kulki kolttasaamelaisten vanhojen siitojen halki, ja tämän vuoksi alueen asukkaiden annettiin päättää kumman valtion kansalaisuuden ja asuinpaikan he halusivat.

Ruotsi-Norja ja Venäjä neuvottelivat saamelaisten kalastus- ja laidunnusoikeuksista.

Suomalaisten muuttoaalto Petsamon alueelle alkoi.

Norjan ja Suomen rajasulku kielsi porojen siirron valtioiden rajojen yli. Tämä aiheutti suuria muutoksia poronhoitoa harjoittaville saamelaisille, joiden oli löydettävä uusia laidunalueita. Viranomaisten oli kuitenkin vaikea valvoa, että rajasopimusta noudatettiin.

Englanti ja Ranska takasivat Ruijan alueen koskemattomuuden, koska ne pelkäsivät Venäjän laajentumista.

Norjan ja Ruotsin unioni hajosi rauhanomaisesti ja Ruotsi tunnusti Norjan itsenäisyyden. Norjan parlamentti tarjosi kruunua Tanskan prinssi Kaarlelle, joka kruunattiin Norjan monarkiksi norjalaisella nimellä Haakon VII.

Puuvillaa kuljetettiin Kirkkoniemestä Ivaloon. Reitti kulki Kirkkoniemestä ensin Paatsjokea pitkin ja sitten Suomen puolella ns. Pumpulitietä pitkin Ivaloon saakka.

Jäämerentien rakentaminen alkoi.

1917

Suomi itsenäistyi. Lokakuun vallankumous aiheutti Venäjällä tsaarin vallan kukistumisen, ja Neuvostovalta perustettiin bolsevikkipuolueen johdolla.

Suomen sisällissota käytiin 27.1.-15.5.1918 punaisten sosiaalidemokraattien ja valkoisten ei-sosialistien välillä. Valkoiset voittivat sodan.

Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat rauhansopimuksen Dorpatissa. Aiemmin itsenäistynyt Suomi sai Petsamon alueen, joka ulottui Korvatunturilta Jäämerelle saakka. Näin Venäjä ei enää ollut Norjan rajanaapuri.

Neuvostoliitto perustettiin.

Talvisota Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi. Moskovan rauhansopimus päätti 100 päivää kestäneen talvisodan vuonna 1940. Suomi joutui luovuttamaan osan alueistaan Neuvostoliitolle, mutta säilytti itsenäisyytensä.

Toinen maailmansota alkoi. Saksa miehitti Norjan.

Jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä syttyi vuonna 1941. Suomi toimi yhteistyössä saksalaisten kanssa, ja vuosina 1943-44 saksalaiset paransivat Pohjois-Norjan ja Pohjois-Suomen tieverkostoa. Moskovan välirauhansopimus solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja jatkosota päättyi vuonna 1944. Suomi menetti osan Karjalaa ja Sallaa sekä koko Petsamon alueen Neuvostoliitolle. Norja sai Neuvostoliiton jälleen itäiseksi naapurikseen, mutta rajanylityksiä rajoitettiin tiukasti. Etelä-Varangin alue vapautui saksalaisten hallinnasta ensimmäisenä alueena Norjassa venäläisten puna-armeijan avulla.

Välirauhansopimuksessa Neuvostoliitto vaati Suomea karkottamaan kaikki saksalaiset alueeltaan, mikä aiheutti Lapin sodan syttymisen. Suomalaiset hyökkäsivät Kemi-Tornion alueelle, mistä saksalaiset alkoivat perääntyä kohti pohjoista. Suurin osa Lapin väestöstä, lähes 168 000 asukasta evakuoitiin sotatoimien tieltä Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Saksalaiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa polttaen maan tasalle lähes koko Lapin rakennuskannan. Viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat Suomesta vuonna 1945.

Neuvostoliitto hajosi, ja entisestä Neuvostoliitosta tuli Venäjän tasavalta.