Inarin ja Paatsjoen ensimmäisten asukkaiden ainoat keinot selviytyä pohjoisen kovissa olosuhteissa olivat metsästys, kalastus ja keräily. Metsästäjä-keräilijöiden elämää rytmitti luonnon vuotuiskierto. He tunsivat hyvin luonnossa toistuvat tapahtumat ja löysivät tiensä hyville riista- ja kalapaikoille. Näiden pienten yhteisöjen kulttuuripiirteisiin on vaikuttanut eniten se elinkeino, joka on ollut yhteisön selviytymisen kannalta tärkein. Varhaiselta metallikaudelta lähtien pohjoisen yhteisörakenne alkoi muuttua ja vähitellen siidat eli saamelaiskylät tai -yhteisöt syntyivät. Historiallisella ajalla muutoksia aiheuttivat poronhoidon ja valtiohallinnon kehittyminen. Siidan asukkailla oli yhteiset luonnonvarat ja yhteinen maa. Lisäksi siidoilla oli selkeästi määritellyt rajat, jotka myös valtiot tunnustivat. Siidajärjestelmä katosi 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa valtioiden rajanvedon ja lainsäädännön myötä.